Isänpäivän mietteitä

Viime sunnuntaina oli tosiaan isäinpäivä ja niin kuin joka vuosi olin aamulla herättämässä isää ennen yhdeksää. On meidän joka vuotinen perinne, niin isän -kuin äitienpäivänäkin, että herätämme juhlakalun ja tuomme kahvit ja kakut sänkyyn. Niin teimme tänäkin vuonna :) Tänä vuonna ainut asia mikä erosi muista vuosista oli, että äitini oli töissä ja veljeni pelireissulla. Minä lähdin siis aamulla kotoa koti-kotiini ja laitoin pikkusiskoni kanssa kahvin tippumaan sekä teimme kakun valmiiksi. Joka kerta isä on jo herännyt valmiiksi, mutta odottaa kiltisti meitä :) Isäinpäivä alkoi ihanalla perinteellä ja jatkui koko päivän mullistuen äitini ja veljeni tuloon. 

Isäni on minulle erittäin rakas, niin kuin on koko perheeni. Olen aina ollut isin pikku tyttö ja sydämessäni tulen aina olemaan. Isi on sankari, esikoistytön ensi rakkaus. Isi tietää kaiken ja jos ei jotain tiedä, hän ottaa siitä selvää. Isi osaa sanoa oikeat sanat, kun on hankalaa. Isin syli on paras paikka. Isi on tukipylväs ja ystävä. Jokainen lapsi sanoo omia vanhempiaan maailman parhaiksi, näin on myös minunkin kohdallani. Vanhempani ovat maailman parhaita. Isäni on maailman paras iskä. 

Kaiken tämän vuoksi oli erittäin helppoa päättää miten kuljen matkani alttarille - tietenkin oman rakkaan isäni käsipuolessa. Matka kohti alttaria tuntuu varmasti pitkältä sekä jännittävältä. Olen varma että kaadun mutta samalla tiedän, että isäni ei antaisi minun koskaan kaatua. Olemme molemmat erittäni herkkiä, joten kokemus on varmasti kummallekin tunteikas. Elämäni tärkein mies luovuttaa minut toiselle elämäni tärkeimmälle miehelle. Tämä tyttö ei voisi enempää toivoa :) 

Iskä <3




kuvat